ALBO - Asuntoliiton blogi

Ajatuksenpoikasia asuntotuotannosta ja -tiedotuksesta

Lauantai 11.5.2019 - Erkki Kuoppamäki

Asuntotuotantoa tarvitaan ja sitä on viimeiset 20 vuotta tehty painotetusti kasvukaupunkien kerrostaloihin pieninä asuntoina. Perinteinen omakoti- ja rivitalorakentaminen on hiipunut. Kohtuuhintaisuudesta puhutaan, mutta kallista tehdään.

Heitän ajatuksenpoikasen ja aloitteen tutkia seuraavaa kombinaatiota tarjonnan monipuolistamiseksi ja linjan reivaamiseksi:

  • tiivis/matala kaupunkimainen asumistapa
  • pienehköt asunnot kysyntää vastaten
  • asunto-osuuskuntamuotoinen omistus ja hallinto
  • ohjelmoitu vaiheittainen laatu- ja varustetason nosto
  • kohtuuhintaisuus, mutta nimenä esim. starttiasunnot tms.

Tuloksena voisi olla saavutettavissa:

  • maankäytön tehokkuus jopa luokkaan 0,4
  • lähinnä kaksioita ja kolmioita, mutta plussana oma ”minipiha” (atrium, terassi tms.) maantasossa kerrostalon parveketta parempi (?). Osalla asuntoja laajennusvara
  • todellisen omistamisen luoma turvallisuus, sitoutuminen ja huolenpito
  • alun riisuttu laatu- ja varustetaso, mutta ilman kohteen tai rakentajan leimautumista, kun selvä ohjelma ja rahoitusmalli tavanomaiseen tasoon on tiedossa (ja osin jopa hartiapankillakin tehtävissä)
  • ”uusi” vaihtoehto asuntorakentamiselle sekä pienissä että isoissa kaupungeissa. Ei siis samaa kuin ”townhouse”-formaatti tai entiset rivarit.

Lisäksi sijainti olisi joukkoliikenteeseen tukeutuva, jolloin voidaan tinkiä jotain autopaikkanormista ja ”piilottaa” autot alueelle ja pihoihin ilman kallista pysäköintiä rakenteellisesti. Kenties vielä kohdekunnan toimesta sisäinen pääkatu voidaan tehdä pihakatuna, joka palvelee myös yhteisenä puistona ja leikki/tapahtuma-alueena.

Hanketta ajatellen olisi tärkeää saada mukaan Asuntomessut.

Asuntomessujen syntyhistorian osalta tärkeä aloite tehtiin ja alkunuotit laadittiin Asuntoliiton toimesta.  Asuntomessujen pitkän ja onnistuneen toiminnan aikana perinteisesti on tuotu esille pientalovaltaista asumistapaa. On yhdistetty asumisen kehittämistä (suunnittelukilpailut, tutkimukset) ja asumiseen liittyvää tiedotusta, viestintää ja valistusta. Vuosien varrella on esitelty myös kaupunkimaista asumista. Äskettäin uusi askel messutoiminnassa esiteltiin kokeellisen kaupunkitapahtuman muodossa Helsingin Jätkäsaaressa.

Tietenkin tärkeää on saada mukaan myös ARA resursseineen ja liittymäpintoineen.

Yhteistyössä katsotaan, onko edellä esitetyssä ideaa. Itse mietin, että toteutusmalleja on hyvä kehitellä ja vanhoja uudistaa vastaamaan päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Sekä ihmisten että asuntopolitiikan osalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuntotuotanto, pientalot, asuntomessut

Asumisen tutkimusprofessuuri

Keskiviikko 3.4.2019 - Vesa Ijäs, rakennuttamispäällikkö, TkT, ARA

Ehdotan, että Suomeen perustettaisiin asumisen tutkimusprofessuuri vuoden 2019 aikana.

Miksi asumisen tutkimusprofessuuri tarvitaan?

Suomen Akatemian asumisen tutkimusohjelma Asu-Live päättyi 2015, SHOK-rahoitteisen rakennetun ympäristön strategisen huippuosaamisen keskittymän RYM Oy:n toiminta päättyi 2016, TEM-rahoitteisen Asumisen osaamisklusterin toiminta ja rahoitus loppuivat 2014, asumisen tutkimusprofessuurin toiminta päättyi Kuopion yliopistolla jo vuosia sitten, VTT:n rakentamiseen liittyvä tutkimus on merkittävällä tavalla vähentynyt.

Aiheita asumisen tutkimukselle voisivat olla esimerkiksi seuraavat näkökulmat:

  • uudisrakentamisen laatu ja tuottavuus
  • asuntoarkkitehtuuri ja konseptit
  • asuntorakentamisen prosessit
  • korjaus- ja täydennysrakentaminen, purkaminen sekä kierrätys
  • asuntokannan suunnitelmallinen ylläpito
  • ilmastonmuutoksen vaikutukset asumiseen, vähähiilisyys
  • yksityisen- ja julkisen sektorin rakennemuutokset asumisen kannalta
  • väestön demografisten muutosten vaikutukset asuntokantaan ja rakentamiseen
  • asunnottomuus ja segregaatiokysymykset
  • asumisen preferenssit
  • ennakointi
  • digitalisaatio asumisen ja asuntorakentamisen näkökulmista
  • investointien ja asumistukien näkökulmat

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) voisi tarjota valtion tukeman asuntotuotannon ja asuntokannan piiristä vahvan viitekehyksen asumisen tutkimustoimintaan. ARA on ollut jo pitkään yksi merkittävimmistä asumisen tutkimustoimintaa ylläpitävistä ja edistävistä tahoista Suomessa.

ARAn vuoden 2019 lainavaltuudet ovat 1,8 miljardia euroa ja avustusvaltuudet reilut 200 miljoonaa euroa. Tällä rahoituksella on mahdollista rakentaa ja korjata noin 23 500 asuntoa. ARA-kannassa valmiita vuokra- ja asumisoikeusasuntoja on 600 000. ARAn nimeämiä yleishyödyllisiä- ja julkisyhteisöjä on yli 1 000.

Viitekehys ja tutkimusalusta ovat olemassa. Asumisen tutkimukselle on monitasoisten rakennemuutosten keskellä akuutti tarve. 

2 kommenttia . Avainsanat: Tutkimus, professuuri, asuminen, ARA

Asunto-osuuskunta asukkaiden asialla

Perjantai 22.3.2019 - Vesa Ijäs, rakennuttamispäällikkö, ARA

ARA järjestää Asunto-osuuskuntaseminaarin 8.4.2019. Tilaisuuteen voi ilmoittautua TÄSTÄ 

Asunto-osuuskunnat ovat olleet keskustelun ja suuren mielenkiinnon kohteena siitä lähtien, kun ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti asetettiin asiassa selvitysmieheksi.

Valmistuneessa selvityksessä esitettiin ”uutta valtion tukemaa asunto-osuuskuntamallia, joka lisäisi kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa pieni- ja keskituloisille kotitalouksille ja edistäisi ihmisten omatoimista asumisen järjestämistä. Asunto-osuuskunta voisi tuoda vaihtoehdon perinteisille vuokra- ja omistusasumisen malleille. Se sopisi erityisesti sellaisille asukkaille, joille asunto ei ole varsinaisesti sijoitus, vaan tavoitteena on löytää omaan elämäntilanteeseen sopiva asunto. Malli soveltuisi erityisesti lapsiperheiden ja senioreiden asumistarpeisiin, ja siinä olisi keskeistä asukkaiden suuri vaikutusvalta ja asumisen yhteisöllisyys.”

Selvityksen valmistumisen jälkeen ympäristöministeriö lähetti sen laajalle lausuntokierrokselle, joka päättyi 15.9.2017.

Mitä KIRA-ala lausui asunto-osuuskunnista eduskunnalle? 

KIRA-alan suurimpien edunvalvontaorganisaatioiden näkökulmat alan uusiutumista kohtaan tulevat lausunnoissa valitettavalla tavalla esille. Asukaslähtöisen mallin puolestapuhujiakin löytyi riittävästi tahoista, joiden tehtävänä ei ole valvoa jäsentensä moniäänisiä etuja.

RAKLI pitää ”tärkeänä uusien asumisen hallintamuotojen kehittämistä ja näkee, että osuuskuntamalli voisi toimia omistusasumisen vaihtoehtona nykyisen asunto‐osakeyhtiömallin rinnalla. Edellytyksenä mallin toimivuudelle on osuuskuntien suurempi kokoluokka, jolloin se toisi lisäarvoa erityisesti pieniin asunto‐osakeyhtiöihin nähden hallinnon ja elinkaaren näkökulmasta.”

Rakennusteollisuus RT ry ”pitää tärkeänä, että asuntotarjonnan ja kohtuuhintaisen asuntotarjonnan riittävyyteen käytetään kaikki mahdolliset keinot.  Asuntotuotannon tulisi olla monipuolista kattaen omistusasuntotuotannon, vapaarahoitteisen vuokra-asuntotuotannon sekä tuetun tuotannon, joka sisältää vuokra-asuntoja ja ASO-asuntoja. Tässä mielessä uusi sosiaalisen asumisen osuuskuntamalli lisäisi monipuolisuutta ja pidämme esitettyjä tavoitteita hyvinä. Mielestämme asuntotarjonnan riittävyyden kannalta hallintomalli ei ole kuitenkaan ydinkysymys.”

KOVA ry ”ei lähtökohtaisesti pidä perusteltuna, että valtion tuella rahoitettuja vuokra- ja asumisoikeusasuntoja muutettaisiin asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi. Ainostaan väestöltään vähenevillä alueilla olevia, tyhjäksi jääviä tai jääneitä vuokra- tai asumisoikeusasuntoja, joista on poistettu tai poistetaan käyttö- ja luovutusrajoitukset voisi olla perusteltua tarvittaessa muuttaa asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi asunnoiksi. Kokonaan eri kysymys on se, että olisiko tällaisille asunnoille kysyntää väestöltään vähenevillä alueilla.”

Kuntien asuntotoimen kehittämis ry: ”Asunto-osuuskuntamallin valmistelua on hyvä jatkaa tämän erinomaisen ja kattava selvityksen pohjalta. Jatkovalmisteluun tarvitaan mukaan laajempi joukko potentiaalisia toimijoita. Valtion tahtotila todelliseen panostamiseen on myös varmistettava, mikäli tavoitteena on uusi sosiaalisen kohtuuhintaisen asumisen järjestelmä. Asunto-osuuskunta järjestelmän kehittäminen on suuri ja mielenkiintoinen, joskin monia haasteita sisältävä mahdollisuus suomalaisen asumisen monipuolistamiseksi.”

Eduskunta päätti selvityksen ja lausuntokierroksen jälkeen aloittaa lain valmistelun asunto-osuuskuntamallista. Tätä tukemaan ARA valtuutettiin myöntämään avustusta asunto-osuuskuntamallia kehittäviin hankkeisiin.

Osuuskuntamallia kohtaan ovat esittäneet kiinnostusta nyt myös ne tahot, jotka eduskunnalle antamissaan lausunnoissa olivat äänekkäimmin vastustamassa asukkaiden hyväksi tehtävää työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asunto-osuuskunta, asukas, ARA

Miten tehdä vähähiilisestä rakentamisesta valtavirtaa?

Perjantai 1.3.2019 - Jukka Helminen, johtaja, Kuntarahoitus

Meillä on jo kaikki tarvittava tieto.

Tiedämme, että rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen kasvihuonepäästöistä ja että puolet maailman raaka-aineesta käytetään rakentamiseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii kaikilta ilmastoon vaikuttavilta toimijoilta nopeita ja radikaalejakin toimintatavan muutoksia.

Tiedämme, että monet energiaa säästävät investoinnit maksavat itse itsensä, jopa melko nopealla aikataululla. Nämä satsaukset parantavat usein myös asumisen koettua laatua.

Tiedämme myös, että asukkaat haluavat asua tavalla, joka on ympäristön kannalta kestävä. 90 prosenttia suomalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana.

Mitä siis vielä tarvitaan, että asuntojen rakentajat ja rakennuttajat kehittävät toimintatapojaan niin, että vähähiilisestä rakentamisesta tulee valtavirtaa? Mitä me rahoittajat voimme tehdä?

Ympäristöministeriö on viime vuosina tehnyt arvokasta työtä ohjatakseen rakentamista vähähiilisemmäksi. Se pyrkii auttamaan kuntia rakennuttamaan kestävämmällä tavalla. Vuoteen 2025 mennessä käyttöön on tulossa hiilibudjetti uusille rakennuksille.

Rahoittajana Kuntarahoitus on ainutlaatuisessa asemassa, koska me keskitymme kuntasektoriin ja valtion tukemaan asuntotuotantoon. Sen takia meillä on muita rahoittajia parempi käsitys siitä, mitä asiakkaidemme toimialalla tapahtuu ja miten voimme heitä auttaa.

Vuonna 2016 Kuntarahoitus toi markkinoille vihreän rahoituksen vauhdittamaan ympäristöinvestointeja. Tarjoamme hankkeiden rahoitukseen marginaaliedun. Vihreiden hankkeiden portfolio on jo aikaa sitten ylittänyt miljardin euron rajan.

Rahoitetuista vihreistä hankkeista lukumääräisesti suurin osa edustaa jo nyt kestävää rakentamista. Kasvulle on silti vielä valtava potentiaali, erityisesti asuntorakentamisen osalta.

Vähähiilinen rakentaminen tarkoittaa lopulta melko suoraviivaisia valintoja. Olemme jo pitkällä, kun valitsemme kestäviä energialähteitä, keskitymme energian- ja vedenkulutuksen vähentämiseen, hyödynnämme kierrätettyjä rakennusmateriaaleja ja huomioimme niiden kierrätettävyyden myös elinkaaren lopussa sekä ohjaamme urakoitsijoita ja asukkaita kestäviin valintoihin.

Rahoituksella voi muuttaa markkinoiden suuntaa. Vihreä rahoitus on jo vaikuttanut rakennusinvestoinneissa tehtäviin valintoihin, mutta haluamme tehdä enemmän. Haastakaa meitä. Meillä kaikilla on riittävästi päätöstenteon tueksi tarvittavaa tietoa, mutta mitä muuta tarvitaan? Miten nopeutamme ja helpotamme siirtymää, jossa vähähiilisyys asuntorakentamisen alalla ei tarkoita enää yksittäisiä edelläkävijähankkeita?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, vihreä rahoitus, hiilibudjetti

Musta vai valkoinen Joutsen?

Perjantai 15.2.2019 - Teija Ojankoski, toimitusjohtaja, VAV Asunnot Oy

VAV Asunnot Oy rakennuttaa uudet asuintalonsa Pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin ympäristövaatimusten mukaisesti. Rakentamisella on keskeinen sija viisaassa resurssien käytössä. 

Ensimmäinen ja samalla Suomen laajin Joutsenmerkin kriteereitä hyödyntävä asuinkerrostalomme valmistui Vantaan Hakunilaan syyskuussa 2018. Tässä Kaskelantien kohteessa pienennettiin hiilijalanjälkeä energiaratkaisuilla ja materiaalitehokkuudella. Rakennustyömaan jätteiden kierrätys- ja uudelleenkäyttöaste oli yli 70 %. Kohteen suunnittelun ja rakentamisen ohjaamisessa käytetyn Joutsenmerkin kriteerit varmistavat talon ympäristöystävällisyyden koko sen elinkaaren ajan.

Rakennusala ja asuminen ovat isossa roolissa, kun maailmaa yritetään pelastaa. Ympäristöministeriön mukaan rakennettu ympäristö tuottaa 30 % kasvihuonekaasupäästöistä, kuluttaa 40 % primäärienergiasta ja käyttää 50 % raaka-aineista. Jokainen asumis-, rakentamis- ja kiinteistöalalla toimiva on siis paljon vartijana.

Yksinkertaisesti edessämme ovat elämän ja kuoleman kysymykset. Ilmastonmuutos ja elintavoistamme johtuva ympäristön kestokyvyn raju heikkeneminen alkavat näyttää todelta. Merkkejä siitä on ollut näkyvissä pitkään ja tutkijat ovat aiheesta varoitelleet vuosikymmenien ajan, mutta vasta nyt väki eri puolilla maapalloa on saanut konkreettisesti havaita mitä ilmastonmuutos todellisuudessa tarkoittaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä ja mitkä teot ovat oikeita tekoja? Se tiedetään, että käytettävällä energialla ja energiatehokkuudella on suurin merkitys rakennuksen elinkaaressa, jos tarkastellaan vaikka hiilijalanjälkimittaria. Energian merkitys on laaja ja se ulottuu tuotteiden valmistuksesta rakennuksen käyttöön ja se on jo hyvin omaksuttu osaksi rakentamisen ja asumisen arkea.

Energian lisäksi huomio on kiinnitettävä materiaalien kierrätettävyyteen, kestävyyteen ja jatkokäyttöön mutta myös terveellisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen eli pitää vähentää mm. ympäristöä kuormittavia kemikaaleja. Näiden asioiden sisällyttäminen rakentamisen perusrutiiniksi on monimutkaisempaa kuin energiatehokkuusasioiden. Nykyiset määräykset ohjaavat omaan suuntaansa, kriteerit täyttäviä tuotteita ei välttämättä ole saatavilla tai niistä ei ole riittävästi kokemusta, osaamista puuttuu ja rahakin ratkaisee. Silti nykyistä parempaan on pyrittävä.

Mittareita ja apuvälineitä, kuten erilaisia ympäristöluokituksia kehitetään koko ajan toimijoiden avuksi. Tunnetuin lienee hiilijalanjäljen laskenta, joka on oiva apuväline, kun mietitään rakentamisen ja asumisen ratkaisujen ilmastovaikutusta. Tätä laajemmin asioita tarkastelevia luokituksia ovat mm. Joutsenmerkki, Breeam ja Leeds sertifikaatit ja RTS-ympäristötyökalu. Kaikissa malleissa on kehittämistarpeensa, mutta puutteistaan huolimatta luokituksia kannattaa käyttää, jotta voi saada jonkinlaisen käsityksen oman toimintansa kestävyydestä ja suunnasta.

Jokaisen on tehtävä osuutensa, jos ilmastonmuutos halutaan pysäyttää, sillä aika juoksee. Rakentamis- ja kiinteistöalan painoarvo tässä tehtävässä on niin iso, että alan ammattilaisten on toimittava – mieluiten etupainotteisesti ja vapaaehtoisesti. Tällä tuetaan myös sitä, että väistämättömiin muuttuviin määräyksiin voidaan myös itse vaikuttaa ja niihin sopeutuminen on siten helpompaa.

VAV Asunnot Oy on monen muun toimijan tavoin tunnistanut vastuunsa ja lähtenyt mukaan maailman pelastukseen, joten odottelevien on jo helpompi tulla mukaan. Töitä tekemällä nykyinenkin rakennettu maailma on saatu aikaan, joten hyvällä työllä tehdään tulevakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmastonmuutos, hiilijalanjälki, Joutsenmerkki

Pyhä peltilehmä

Perjantai 1.2.2019 - Sampo Vallius, hankejohtaja, Varte Oy

Se, onko tarjolla maantasopysäköintiä vai rakenteellista parkkia, ratkaisee yleensä sen mitä tuotantolajia tontille kannattaa tehdä, ellei sitten kaava jotain muuta määrää. Yksikään rakentaja tuskin jättää yhtään kiveä kääntämättä, kun tarkoitus on etsiä vähennyksiä autopaikkojen rakentamisvelvoitteeseen. Ja on niitä keksittykin: yhteiskäyttöautoista nimeämättömiin paikkoihin ja muihin erinäisiin keksintöihin, joilla aukottomasti pyritään todistamaan, ettei kaavan vaatimaa paikkamäärää suinkaan tarvitsisi rakentaa.

Mutta toisaalta, pysäköintipaikkoja tarvitaan, koska ihmiset omistavat ja käyttävät autoja. Itsekin asun kehä III:n sisällä, raideyhteyden vieressä, mutta en voisi elämäntilanteestani johtuen mitenkään luopua yksityisautoilustani. Lapset on kuljetettava harrastuksiin ja työasioissa liikuttava myös joukkoliikenteen reittien ulkopuolella. Enpä toisaalta haluaisikaan luopua autosta, koska rakastan autoja! Siitä lähtien, kun ensimmäisen leikkiautoni sain sekä pääsin perheemme sinapinkeltaisen Morris Marinan kyytiin, olen oivaltanut autojen viehätyksen ja antanut suuren osan elämästäni niiden kanssa puuhaamiseen ja niistä nauttimiseen. Enkä minä ole ainoa laatuani, joskin ehkä vähän äärimmäinen silti, myönnetään!

Minulle ja suurelle osalle sukupolveani, auto on kuin Colt vyöllä, joka oli aikanaan villissä lännessä – vapauden ja ennen kaikkea vapaan liikkumisen symboli. Tätä ei Kati Kaavoittaja ymmärrä. Ulkopuolisen maailman nurjamielisyys meitä autoilun ystäviä kohtaan näyttäytyy vaikkapa alituisina lehtiartikkeleina, joissa pahimmillaan täysin pidäkkeettömästi käydään asennesotaa autoilua vastaan. Jäävuoren huippuna mainittakoon taannoinen Hesarin artikkeli, jossa sinänsä paikkansapitävästi kerrottiin 18-20-vuotiaiden nuorten ajokorttien vähenemisestä, mutta kuin vahingossa, siinä siteerattiin tilastoista nimenomaan Suomenlinnassa asuvien nuorten osuutta. Asiat näyttävät siltä, miltä niiden halutaan näyttävän.

Nykyinen kaupunkisuunnittelijoiden suhtautuminen autoiluun, ainakin Helsingin seudulla, on pääsääntöisesti jokseenkin vinoutunut. Auto nähdään kuin paholaisen keksintönä, jonka etenemistä tulee kaikin tavoin suitsia ja vastustaa. Kuitenkin totuus on, ettei ilman omaa autoa suuressa osassa pääkaupunkiseutua pärjää ollenkaan, ainakaan jos on päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia ja heillä harrastuksia tai joutuu kulkemaan poikittaissuuntaan. Aina ei vaan ole mahdollista kulkea keskustan kautta ja joskus on vähän aikataulupaineitakin.

Autoilu ei ennusteista huolimatta vähene, vaan se useimmilla paikkakunnilla tuntuu vain lisääntyvän, mikä näkyy sekä lisääntyneenä ajosuoritteena että ajoneuvojen määrässä. Jo kauan ennustettu autojen väheneminen antaa jostain syystä aina vain odottaa itseään. En osaa uskoa autojen katoamiseen, ellei niitä sitten ehdottomasti jollain vippaskonstilla kielletä. Sähköautoilu vähentää ainakin paikallisesti päästöjä ja itseajavat autot ratkovat turvallisuus- ja pysäköintiongelmia, joten mikä olisi se syy, jolla kaupunkisuunnittelua historiallisesti luultavasti eniten muuttaneesta ilmiöstä, autosta, pitäisi luopua? Mihin siis voi perustua ajatus keskeisimpien ajoväylien muuttamisesta latte-kahviloiden värittämiksi bulevardeiksi, kun kerran ihmiset yhä haluavat ajaa autoillaan?

Pysäköintinormien jonkinlainen pohjakosketus koettiin Vantaan Kivistössä, kun siellä jouduttiin toteamaan, ettei kaavoittajien kokeiluna tarjoaman normin, 1 autopaikka 130 kerrosneliömetriä kohti, kautta enää syntynyt tarpeeksi autopaikkoja alueen käyttäjiä varten. Vantaalaisen asukkaan geenistöön ei sovi kävellä edes kilometriä asemalle. Tästä seurannut haitta on purkautunut pahana mielenä ja hammastenkiristelynä, varsinkin, kun Vantaan pysäköinninvalvonta ei ole jättänyt ansaintasaumaansa hyödyntämättä. Toinen ääripää ovat sitten monessa paikassa tyhjyyttään humisevat, järjettömän hulppeat pysäköintilaitokset, joissa 60.000 euroa maksaneella paikalla makaa opiskelijan ruosteinen Corolla.

Mitä sitten kannattaisi tehdä? Ensiksi tosiasioiden myöntäminen voisi olla viisauden alku. Auto on henkilökohtaisen liikkumisen välineenä ylivoimaisen mukava ja kätevä, eikä sen estäminen edusta muuta kuin ajastaan jälkeenjäänyttä holhoamista. Siitä seurauksena ajoväylien tuhoaminen voisi loppua. Toiseksi pysäköinti pitäisi vapauttaa normeista, ja antaa rakennuttajille mahdollisuus tehdä autopaikkoja kunkin paikan vaatima määrä kerrallaan, siis juuri niin monta, kuin maksavat asiakkaat tietyssä paikassa ovat valmiita kustantamaan.

Pysäköintipaikkojen käyttöasteen reaaliaikainen seuraaminen kohteittain mahdollistaisi modernilla tavalla niiden mitoittamisen tarpeen mukaan. Esimerkiksi voitaisiin aloittaa paikkojen tekeminen aluekohteissa jonkin alustavan mitoituksen mukaan ja justeerata tehtävien paikkojen määrää sitten toteutuneen kysynnän pohjalta niin, ettei yli- tai alimitoitusta lopulta synny, kun viimeiset talot valmistuvat. Tällainen malli antaisi aitoa joustoa rakentamiseen ja rajallisten panosten kohdentamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pysäköinti, yksityisautoilu, kaupunkisuunnittelu, kaavoitus

Kuntien mahdollisuuksia kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseen vahvistettava

Tiistai 15.1.2019 - Timo Reina, varatoimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto

Asuntopolitiikan soisi nousevan kevään eduskuntavaalien pääteemojen joukkoon. Sillä kun on suora yhteys myös muun muassa ilmastohaasteeseen vastaamiseen, syntyvyyden lisäämiseen ja sosiaaliturvan uudistamistarpeisiin. 

Kunnilla, erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla, on keskeinen vastuu riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa. Tämän perustana on pitkäjänteinen maapolitiikka ja kaavoitustoimivalta.

Siksikin parlamentaarisesti valmisteilla olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa on turvattava kuntien oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa ja toteuttamisen ohjelmoinnissa.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi valtion ja kaupunkiseutujen MAL- sopimuksia on kehittävä vahvemmaksi yhteistyön välineeksi ja valtion on oltava valmis laajentamaan niitä uusille seuduille. Ne ovat osoittautuneet toimivaksi työkaluksi myös riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa.

Seuraavan hallituksen tulee ylipäänsä luoda edellytyksiä kohtuuhintaiselle ja kestävälle asumiselle huomioiden eriytyvät tarpeet eri osissa maata. Tässä kuntien merkitys on ratkaisevan tärkeä.

On selvää, että valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan tulevaisuudessakin. Se on nyt jäänyt lähes pelkästään valtio-omisteisen A-Kruunun ja kuntayhtiöiden kontolle, mikä ei ole pidemmällä aikavälillä sen enempää riittävää kuin tarkoituksenmukaistakaan. ARA-tuotannon tuen ja rajoitusten tasapainoa tulee parantaa, jotta toimijoiden ja tuotannon määrä kasvaisi. Asumistukimenot ovat jo räjähtäneet käsiin eikä pelkkä kysyntätukien varaan laskeminen ole sen enempää taloudellisesti kuin asuntopoliittisestikaan kestävää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuntopolitiikka, kunta, MAL

Asuntosuunnittelun lupaus vuodelle 2019

Tiistai 1.1.2019 - Vesa Ijäs

Minkä lupauksen teit vuodelle 2019? Uuden vuoden lupaukset ovat kaikille tuttuja. Lupausten sisältöä on tutkittu ja niiden perusteella analysoitu ja ennakoitu erilaisia muutoksia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Lupaukset kohdistuvat pääasiassa henkilökohtaisten päätösten tekemiseen terveellisemmistä elämäntavoista. Poimin suosituimmista lupauksista tarkastelun kohteeksi seuraavat (Yksi elämä, suomalaisten uudenvuodenlupaukset 2015):

  1. Lupaus liikkua ja parantaa omaa kuntoa 28 % (vastauksista)
  2. Lupaus muuttaa ruokailutottumuksia 15 %
  3. Lupaus huomioida perhe ja ystävät 11 %

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuntosuunnittelu, kaupunkisuunnittelu, yhteisöllisyys

Suomen Asuntoliitto ry:n nettisivut uudistuvat

Tiistai 11.9.2018 - Hannu Rossilahti

Hyvä lukija,

Suomen Asuntoliitto ry:n nettisivut uudistuvat ja yhtenä osana tätä uudistusta sivuille avataan blogipalsta. Blogi on ensi sijassa kanava liiton jäsenille kertoa ajatuksia, havaintoja ja näkemyksiä asumiseen ja siihen läheisesti liittyviin kysymyksiin.

Asuntopolitiikan osalta toimintaympäristö on vahvassa muutoksessa ja lähes kaikki asuntokysyntään liittyvät tekijät ovat sisällöltään erilaisia kuin ennen. Vanha asuntokanta sen sijaan muuttuu ja mukautuu uudenlaiseen, entistä yksilöllisempään kysyntään nähden hitaasti ja asuntomarkkinoilla nousee esiin jatkuvasti uusia ajatuksia ja toiveita.

Asuminen on kuitenkin jatkuvasti keskeinen osa elämää ja hyvän elämän puitteiden järjestämistä. Asumisen osuus käytettävissä olevista tuloista on edelleen suuri ja tuloihin nähden kohtuuhintaisen ja hallintamuodoltaan asukkaan edun mukaisista asunnoista on enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Markkinoiden kehittymisen lisäksi myös julkiselta vallalta odotetaan erilaista apua ja vastaantuloa, jolla asuntomarkkinoiden toimintaedellytyksiä voidaan parantaa.

Asumisen kehittäminen tarpeita vastaamaan on koko yhteiskunnan yhteinen projekti ja jatkuva tehtävä. Tehtävän hoitamisessa tarvitaan laajaa ja monipuolista keskustelua, joka ottaa tasapuolisesti huomioon erilaisia näkökulmia ja joka voi analyyttisesti pohtia eri ilmiöitä vertaillen ja uusia ajatuksia esiin nostaen.

Suomen Asuntoliitto ry:n uusi blogi on yksi areena tässä keskustelussa. Kirjoitus- ja aihe-ehdotuksia voi lähettää yhdistyksen puheenjohtajalle ja sihteerille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuntoliitto, asuminen, kehittäminen, kohtuuhintainen