ALBO - Asuntoliiton blogi

Kohti kauniimpaa kaupunkia

Perjantai 16.12.2022 - Sampo Vallius, erityisasiantuntija, arkkitehti SAFA

Rakentamisen hinnasta ja määrästä käytävää keskustelua rikastuttamaan on viime vuosina noussut yhä voimakkaammin kysymys rakentamisen kauneudesta. Miksi niin monet uudet rakennukset ovat tylyjä ja luotaantyöntäviä? Rakennammeko kaunista kaupunkikuvaa ja mistä koettu kauneus koostuu?

Arkkitehdit vaikuttavat kaupunkikuvaan ja yksittäisten rakennusten ulkonäköön enemmän ja laajemmin kuin mikään toinen ammattikunta.  Rakennusten suunnittelun lisäksi arkkitehtien hallussa on kaupunkien kaavoitus, rakennusvalvonta ja kaupunkikuvan ohjaus. Rakennuttajan on käytännössä rakentamaan päästäkseen pakko tuottaa ja tilata sellaista aineistoa, että se saa kunnallisen virkamieskoneiston arkkitehtien hyväksynnän.

Jos kerran kauneuden määrittely on annettu akateemisesti koulutetun ja taiteellisesti lahjakkaan ammattikunnan vakaisiin käsiin näin voimallisesti, miksi sitten kansalaisten kokemus ympäristön kauneudesta ja eritoten uusien rakennusten soveltuvuudesta ympäristöönsä on niin usein törmäyskurssilla? Siinä missä kansalaismielipide vaatii pittoreskia ja arvostaa vanhan tyylistä, arkkitehdit tuottavat ankaraa, tarkoituksenmukaista ja modernia. Voisiko tämän juovan kuroa umpeen?

Näkökulmia kauneudesta

Kohti kauniimpaa kaupunkia on syksyn 2022 uutuuskirja, jonka on tarkoitus nostaa kauniin rakentamisen erilaisia ulottuvuuksia esiin ja tuoda ilmi kauniiksi koetun ympäristön osatekijöitä eri näkökulmista.

Kirjoittajat ovat paitsi arkkitehtejä, myös laajasti muiden ammattien edustajia: historioitsijoita, lääkäreitä ja sosiologeja. Tavoitteena on avata kehitystä, joka on johtanut nykyisen kaltaiseen arkkitehtuuriin ja toisaalta osoittaa poikkitieteellisesti kauniin rakentamisen psykofyysiset vaikutukset ihmiseen. Kirja myös pyrkii valottamaan ja kyseenalaistamaan myyttejä, jotka suomalaiseen arkkitehtuuriin liitetään.

Olen itse mukana kirjan kirjoitustyöryhmässä. Koin, että arkkitehtikoulutukseni yksi kulmakivi oli pyrkimys tietynlaisen akateemisen maun iskostamiseen. Sen keskeinen piirre oli selvä eroaminen rahvaan mausta.

Viime aikoina jopa valtalehtien sivuilla arvosteltu laatikkoarkkitehtuuri esitettiin ainoana ajan hengen mukaisena vaihtoehtona ja modernistiset ihanteet nostettiin jalustalle. Moni samaan aikaan tai aiemmin opiskellut on sanonut jakavansa käsityksen. Uskon ja toivon, että kirjan avulla mahdollistetaan aito moniarvoinen ja tyyliltään rikkaampi arkkitehtuurikäsitys ja -kasvatus.

Artikkelini käsittelee myyttiä kauniin rakentamisen kalleudesta. Sen käsittelemiseksi on tärkeää ymmärtää rakennusteknillinen kehitys, joka on johtanut muodon vapautumiseen ja sitä kautta yksinkertaistumiseen. Tiettyjen tyylielementtien taustalla oli välttämättömyyden pakko, mutta ne kuorrutettiin ja koristettiin kauniiksi.

Keskinkertaista ja rumaa

Nyt, kun kaikki olisi mahdollista ja tekniikka sallivaa ja tuotanto joustavaa, jostain syystä kauneuden pyrkimys nähdään virheenä ja korostetaan sen ylimääräisyyttä ja sitä kautta kalleutta. Tuntuu, että yksittäinen kuluttaja toiveineen ja aistimuksineen on uhrattu teknistaloudellisen ja rationalistisen arkkitehtuurin vuoksi. Liian kalliin sijaan syynä on tahtotilan puute.

Kohti kauniimpaa kaupunkia on yhtä aikaa manifesti monipuolisemman rakentamisen puolesta ja samalla myös hätähuuto kauniimman ja ihmisläheisemmän rakennetun ympäristön puolesta. Rumuus turruttaa ja siksi on aina yhtä elähdyttävää herätä vanhan ja rikkaan ympäristön kauneuteen vaikkapa ulkomaan matkalla vanhan kaupungin kujilla.

Miksi kotona pitää tyytyä keskinkertaiseen tai rumaan? Ei kyseessä ole luonnonlaki tai olosuhteiden pakko. Kaunis kaupunkikuva ei ole vain eleetön kehys arkiselle elämälle, vaan se voi olla rikastuttava ja ylevöittävä, identiteettiä luova ja vahvistava rakenne, jonka syvemmät vaikutukset ja seuraukset voidaan mitata hyvinvoinnissa, vetovoimassa ja jopa rahassa.

Lähde mukaan vaatimaan kauneus takaisin rakennettuun ympäristöön!

Kirjaan voit tutustua ja hankkia täältä: https://www.kohti-kauniimpaa-kaupunkia.fi

Kansainväliset asuntosijoittajat Suomessa ja uusi regulaatio - vaikutukset toimialaan

Tiistai 9.3.2021 - Janne Vaula, toimitusjohtaja, Premico Group Oy

Premico on suomalainen, vuokra-asuntoihin erikoistunut kiinteistösijoitus- ja kehitysyhtiö, joka hallinnoi yli 6000 vuokra-asuntoa yli 20 kaupungissa. Premicolla on kolme vuokra-asuntoihin sijoittavaa pääomarahastoa, Premico Asuntorahasto I & II, jotka omistavat yli 1200 uutta kohtuuhintaista (sijoituskapasiteetti 2700 asuntoa) vuokra-asuntoa, sekä PCNRF I – rahasto, jonka tavoitteena on rakennuttaa noin 1700 uutta hiilineutraalia vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulle vuoteen 2024 mennessä. Premico on Morgan Stanleyn paikallinen kumppani Suomessa, yhteisomistuksessa on yli 2000 vuokra-asuntoa Suomen kasvukeskuksissa.

 

Kuva:  Premicon Vantaalle rakenteilla olevassa As Oy Metsäkissahankkeessa selvitetään muovien käytön vähentämistä. Kehittämishankkeessa ovat mukana  Premico, ARA, YM, Kuntarahoitus, Lujatalo Oy ja L&T. Selvityksen tekee Avanto Ventures.

Suomen vuokra-asuntomarkkina ja sen kehittyminen 2010-luvulla

Suomessa on noin 900.000 vuokra-asuntoa, joista noin 375.000 on tuettua vuokra-asumista, noin 325.000 on yksityishenkilöiden ja piensijoittajien omistamia ja ainoastaan noin 200.000 vuokra-asuntoa on ammattimaisten sijoittajien omistuksessa. Tilanne on hiljalleen muuttumassa, tällä hetkellä vuosittain valmistuvasta uudistuotannosta lähes puolet myydään sijoittajille.

Perinteisten suurien kotimaisten vuokranantajien Kojamon (VVO) ja Saton rinnalle tulivat 2010-luvun alussa asuntorahastot, joista on tullut merkittäviä vuokranantajia. Rahastojen pääoma on tähän asti ollut lähtökohtaisesti kotimaista, eikä suomalainen asuntomarkkina tuntunut kiinnostavan kansainvälisiä sijoittajia, houkuttelevina sijoituskohteina ne näkivät lähinnä kauppakeskukset, sekä toimisto-, hotelli ja logistiikkakiinteistöt. Tämä tilanne muuttui keväällä 2016, kun vakuutusyhtiö Lähi-Tapiola myi 326 asuntoa pääkaupunkiseudulta Bayerische Versorgungskammerille (BVK). Sen jälkeen Suomen asuntomarkkinoille ovat tulleet voimakkaasti muun muassa Round Hill, Morgan Stanley, M&G Real Estate, AXA ja Baring muutamia mainitakseni. Vuonna 2019 tehtiin ammattimaisten toimijoiden toimesta yli kahden miljardin edestä asuntotransaktioita ja ulkomaalaisten sijoittajien osuus tästä oli yli puolet, kun se vielä 2015 oli 4 %.

Suomi on noussut kansainvälisten sijoittajien suosioon monen tekijän ansiosta. Kilpailu Euroopan suuremmilla markkinoilla on kiristynyt, jolloin sijoittajat etsivät kohteita turvallisiksi koetuilta euroalueen reuna-alueilta. Sen lisäksi Suomen talouden piristyminen tukee kasvukeskusten asuntojen hintakehitystä ja vuokratasoja. Sijoittajia myös houkuttaa Suomen toimiva vuokrasopimuskäytäntö ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen melko korkea osuus. Suomi on lisäksi sekä poliittisesti, että taloudellisesti vakaa maa ja myös Pohjoismaiden ainoa euromaa.

Kansainvälinen vs. kotimainen asuntosijoittaja

Perinteiset suuret suomalaiset asuntosijoittajat ovat nauttineet neljännesvuosisadan toimintaympäristöstä, missä vuokra-asuntoja on tarjolla vähemmän kuin niitä tarvitsevia. Kiinteistöjen peruskorjauksia ja asuntojen kunnostusta on saatettu laiminlyödä. Suuria suomalaisia vuokranantajia voi luonnehtia lähtökohtaisesti passiivisiksi verrattuna kansainvälisiin toimijoihin. Vuokranantajien toimintaympäristö on kuitenkin hiljalleen muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana, vuokralaisilla on nyt mistä valita.

Kansainvälinen sijoittaja pitää omistamansa kiinteistöt ja asunnot kunnossa, sekä kuuntelee vuokralaisten tarpeita herkällä korvalla. Raportointijärjestelmät ja toimintaa ohjaavat prosessit ovat suomalaisiin toimijoihin verrattuna huomattavasti kehittyneempiä. Kohteiden performointia seurataan kuukausitasolla, tarvittaessa kuten esimerkiksi nyt korona-aikana, jopa viikkotasolla. Kansainväliset sijoittajat ovat erittäin aktiivisia, he tulevat Suomeen säännöllisin väliajoin ja haluavat itse fyysisesti käydä kohteissa. Kansainvälisten sijoittajien voimakas tulo vuokra-asuntomarkkinaan ja kiristyvä kilpailu vuokralaisista pakottaa tulevaisuudessa väistämättä myös suomalaisia toimijoita tarkastelemaan omia toimintatapojaan ja käytäntöjään.

ESG ja EU taksonomia – vaikutukset kiinteistösijoittamiseen

Lähes kaikki kansainväliset institutionaaliset sijoittajat edellyttävät kiinteistösijoitustensa täyttävän tietyt vastuullisen sijoittamisen normit. Kiinteistön tulee olla energiatehokas, sähkö – ja lämpöenergia tuotettu uusiutuvalla energialla, veden kulutuksen tarkka seurata, rakennusaikaisen hiilijalanjäljen minimointi, käytönaikainen hiilineutraalius ja mielellään BREEAM-sertifikaatti rakennuksen kyljessä. Nämä eivät ole enää ainoastaan toiveita, vaan edellytyksiä. Sijoittajien tiukentuvat ESG-tavoitteet (Enviromental, Social and Governance) asettaa uusia vaatimuksia paitsi kiinteistöille, myös sijoittajien kumppaneille. Suomen tavoite olla maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta vuonna 2035 - 15 vuotta ennen EU:n omaa tavoitetta - on erittäin kunnianhimoinen, mutta saattaa muodostua meille kilpailueduksi kansainvälisten sijoittajien näkökulmasta.

Tiukentuvien ESG-kriteerien lisäksi oman lisämausteensa toimijoille tuo Euroopan unionin kestävän rahoituksen taksonomia-asetus, joka on jatkoa vuosien 2018 ja 2019, direktiiveille, jotka velvoittivat suuret yritykset raportoimaan julkisesti ESG-toimistaan. Se tuo yhteiset kriteerit vastuullisen liiketoiminnan määrittelyyn melkein kaikille yhteiskunnan sektoreille. Kiinteistö- ja rakennusala merkittävänä CO2-päästöjen tuottajana ei välty taksonomian vaikutuksilta. Taksonomian yksityiskohdat selviävät vasta 2021 kesällä, mutta perusajatuksena on, että sijoittajat voivat jatkossa rankata yritykset ja potentiaaliset sijoituskohteet helposti ekologiseen paremmuusjärjestykseen. Tällä tulee olemaan radikaali vaikutus institutionaalisten sijoittajien käyttäytymiseen, ja siihen nähden on hämmästyttävää, miten vähän Suomessa asiasta on käyty keskustelua.

Suomalaisista merkittävistä toimijoista ensimmäisenä Varma on ilmoittanut tekevänsä kiinteistösalkustaan hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. On selvää, että korkealle asetetut ilmastotavoitteet toteuttavat eläkeyhtiön lakisääteistä mandaattia sijoittaa turvallisesti ja tuottavasti. Nordea puolestaan ilmoitti vastikään, että se aikoo vähentää sijoitus- ja luottosalkkunsa päästöjä 40–50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2019 tasoon verrattuna. Muiden merkittävien suomalaisten toimijoiden avauksia kuullaan varmasti lähitulevaisuudessa.

Premico PCNRF I – Pohjoismaiden ensimmäinen hiilineutraali asuntorahasto

Premico on perustanut 2021 tammikuussa uuden Premico Carbon Neutral Residential Fund I -rahaston (”PCNRF”). Tavoitteena on vastata kasvaneeseen sijoittajakysyntään huomioiden tiukentuvat ESG-kriteerit, sekä tuleva EU taksonomia. Kyseessä on Pohjoismaiden ensimmäinen asuntorahasto, jonka kohdehankinnassa painotetaan erinomaisen sijainnin lisäksi erityisesti myös vähähiilisyyttä ja ekologisuutta. Rahasto sijoittaa varansa pääkaupunkiseudun keskeisille paikoille rakennettaviin A-energialuokan kohteisiin, joissa tavoitteena on kiinteistön käytönaikainen hiilineutraalius ja joille on tarkoitus hakea BREEAM Excellent-luokitus. Rahaston sijoitusstrategia tukee Premicon omaa ESG-politiikkaa ja tavoitetta olla voimakkaasti mukana muutosprosessissa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

 

Ainutlaatuiset verrokkitalot - puu ja betoni - lähes identtiset

Tiistai 3.11.2020 - Mika Airaksela, toimitusjohtaja, Arkta Reponen

Kirjoittaja on toiminut Arkta Reposen, aikaisemmin Rakennusliike Reponen, toimitusjohtajana 20 vuoden ajan. Tänä aikana yritys on rakentanut lähes 7000 asuntoa joista 400 puukerrostalotuotantona. Kohteet ja Airaksela ovat saneet tunnustusta energiatehokkuuden ja vähähiilisyyden edelläkävijyydestä (Toimitus).

Kuva: Verrokkitalot. ARA-rahoitteisen kohteen rakennuttajina Yrjö ja Hanna -säätiö (betoni) ja A-Kruunu (puu).

Toteutimme yhteistyötahojemme kanssa ARA-hankkeen Helsingin Kaarelaan, jossa pystyttiin aidosti vertaamaan betoni- ja puurunkoisten kerrostalon etuja ja haittoja, niin rakentamisen aikana, kuin käyttöönoton jälkeenkin. Vertailun mahdollistivat verrokkitaloiksi nimetyt, identtiset betoni- ja puurunkoiset passiivienergiakerrostalot. Käytönaikaista hiilijalanjälkeä seurattiin kaksi vuotta. Hiilijalanjälkilaskelmat teki Bionova. Tutkimuksen, samoin kuin asiakastyytyväisyysmittaukset toteutti VTT.

Vertailun kohteena olivat rakentamisessa käytettävää aikaa, työmaalla käytettävät työntekijätunnit, rakennuksien aiheuttama hiilijalanjälki ja käyttöönoton jälkeiset rakenteiden kosteuksien muutokset sekä asukastyytyväisyys.

Merkittävimmät eroavaisuudet

Puu- ja betonirunkoista kerrostaloa ei voida toteuttaa täysin identtisinä, johtuen eri järjestelmien asettamista reunaehdoista. Merkittävimmät eroavaisuudet ovat seuraavia: kerroskorkeus on puutalossa 3200 mm ja betonitalossa 3000 mm, huoneistojen välisien seinien paksuus on puutalossa yleensä 254 mm ja betonitalossa 200 mm, välipohjan paksuus on puutalossa 530 – 670 mm ja betonitalossa 390 mm ilman pintamateriaalia.

Suunnittelu

Toteutimme itse suunnitteluun käytetyn ajan vertaamisen eri runkomateriaaleista toteutettavien kerrostalojen välillä. Havaitsimme, että suunnitteluaika oli betonissa 30 % nopeampi. Tämä johtuu siitä, että betonielementtien suunnittelua on jo tehty miltei viisikymmentä vuotta, elementtityyppejä on saatavilla useisiin eri tarpeisiin, kun taas puuelementit on mallinnettava, jotta rakenteisiin kohdistuvat kuormitukset saadaan hallitusti perustuksille asti. Myös tuuli- ja vetokuormien mitoitus on tehtävä huomattavasti tarkemmin, joten näistä syntyy ero suunnitteluaikoihin.

Rakentamiseen käytetty aika

Rakentamiseen käytettävän aikatiedon keräämisestä vastasimme myös itse. Selvisi, että rakentamisaika oli puukerrostalossa 33 % nopeampaa kuin betonissa, mutta käytetty tuntimäärä oli prosentin kymmenyksien tarkkuudella sama, sillä vaikka puurakenteisessa talossa ei tarvitse odottaa kuivumista, niin nopeampi tekeminen vaatii enemmän työntekijöitä samaan aikaan työmaalla. Näin ollen kokonaistuntimäärä oli identtinen.

Hiilijalanjälki

Sadan vuoden elinkaarella puurakenteisen talon elinkaaripäästöt (kokonaishiilijalanjälki elinkaarivaiheittain, tCO2e) olivat 6 % pienemmät kuin betonikerrostalon. Pieni ero kokonaistuloksessa johtuu siitä, että suurin osa (74-80 %) päästöistä syntyi energiasta, joka oli energiatodistuksen mukaisesti lähes sama molemmissa.  Kaikissa vertailuissa puurakenteinen rakennus oli betonirakenteista vähäpäästöisempi. Päästöjen suhteellinen ero puolestaan riippuu siitä, mille aikajänteelle päästöt lasketaan ja huomioidaanko käytönaikainen energia ja materiaalien kuljetus, uusiminen ja loppukäsittely elinkaaripäästöihin, ja osittain myös siitä, onko autokansi mukana päästövertailussa.

Kolme neljäsosaa kaikista rakennushankkeen sadan vuoden elinkaaripäästöistä aiheutuu energian kulutuksesta. Tällä rajauksella puurakenteisen talon elinkaaripäästöt ovat 6 % betonirakenteista alhaisemmat. Kun tarkastelu rajataan rakennusmateriaalien elinkaaripäästöihin, eli kattamaan materiaalien valmistus, kuljetus, uusiminen rakennuksen elinkaaren aikana ja loppukäsittely, ovat puurakenteisen rakennuksen päästöt noin 20 % betonirakenteista alhaisemmat.

Puurakenteen päästöhyödyt saadaan seinistä, julkisivusta, välipohjista ja parvekkeista sekä pienessä määrin myös piharakennuksista, joissa on käytetty samaa materiaalia kuin asuinrakennuksessa.

Yhteenveto projektista

Projekti oli yrityksellemme ainutlaatuinen, sillä aiemmin tällaista vertailua ei ole tehty.  Suurin yllätys oli, kuinka samanlaisia talot lopulta ovat, sekä yllättävää oli myös betonin kuivumisen hitaus 85 % alaspäin lopulliseen kosteuteen. Se kesti asukkaiden muuton jälkeen yli kaksi vuotta.

Hiilijalanjälkeä koskevat tulokset olivat tiedossa jo aikaisemmista tutkimuksista, mutta tämä tutkimus vielä vahvisti sitä. Vertailututkimuksesta voi lukea lisää Helsingin Kaupungin sivuilta.

Valtion tukemaa ja vapaarahoitteista 

Puukerrostalokohteemme ovat olleet tähän asti valtion tukemaa ARA-vuokra-asuntotuotantoa. Aloitamme nyt myös omaperustaisen, vapaarahoitteisen puukerrostaloasuntojen rakentamisen Helsinkiin.

Haastan tällä myös muita rakentajia vapaarahoitteiseen puukerrostalorakentamiseen.

Oi, Kallis Asemakaavamme!

Perjantai 21.2.2020 - Sampo Vallius, erityisasiantuntija, ARA

Asumisen kalleus on tiedotusvälineiden suosikkiaihe ja yleensä silloin mainitaan myös asemakaavojen vaikutus hintaan. Aihe nousi jälleen esiin Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtajan Aleksi Randellin vaadittua 10.2. Hesarissa lisää joustavuutta kaavoitukseen. Rakennuslehden haastattelema ympäristöministeriön uusi ylijohtaja, Teppo Lehtinen, puolestaan vakuuttaa 14.2. Rakennuslehdessä sujuvoittamiselle olevan tilaa. Toivottavasti näin on.

Kaavoituksessa määritellään rakentamiskustannuksiin eniten vaikuttavat tekijät, kuten sijainti, pysäköintiratkaisu, massoittelu, materiaalit ja lukuisat muut kaupunkikuvalliset detaljit. Lisäksi useilla alueilla on olemassa erilaisia tontinluovutusehdoista tulevia lisävaatimuksia sekä alueellisia laatuoppaita yms. asiakirjoja, joilla vaikutetaan rakentamisen hintaan. Näiden kokonaisvaikutusta tulisi tarkastella kriittisesti. Rakli teki selvityksen kaavamääräysten kustannusvaikutuksista vuonna 2015. Käytännön toimenpiteet vain edelleen puuttuvat!

Liian yksityiskohtaisen kaavoituksen vaikutusta hintaan ei nykyisin tarpeeksi mietitä kaavoitusprosessin aikana. Tuskinpa kovin monella kaavoittajalla tosin siihen olisi kokemuksen tai koulutuksen tuomia edellytyksiäkään, mutta asia pitäisi ottaa vakavasti ja pyrkiä aidosti ennakoimaan jokaisen päätöksen kustannusvaikutuksia. Eritoten valtion tukeman, ns. kohtuuhintaisen asuntorakentamisen kannalta kalliit kaavaratkaisut voivat olla kohtalokkaita järkevälle toteutukselle.

Riittävätkö rahat vuokranmaksuun?
Vuonna 2019 KTI Kiinteistötieto Oy:n tekemän, KOVA ry:n jäsenten vuokra-asukkaille kohdennetun kyselyn mukaan pääkaupunkiseudulla ARA-asunnoissa asuvien kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista jopa 60 % menee asumismenojen kattamiseen. Luku on hälyttävä. Kohtuuhintaiseen asumiseen kohdistuvat ja hintaa nostavat määräykset vaatisivat kokonaistarkastelua siten, että tilanne saataisiin hallintaan ja keskivuokrat laskemaan.

Vetoaminen vuokrien tasaamiseen ei ole kestävä ratkaisu, eikä toisaalta järin tasapuolinenkaan, ainakaan niiden kannalta, jotka tasaamisen maksavat saamatta itse sille vastiketta. Kustannuksia on alennettava muilla keinoin, ja seuraavassa käsittelen muutamia kaavoitukseen liittyviä asioita, joilla tilanteeseen voitaisiin vaikuttaa.

Tontinluovutus
Nykyisin vallitsevan käytännön mukaan tonttien saajat määritellään vasta tontinluovutusvaiheessa, jolloin toteutusmuotoa ei huomioida kaavan kustannusvaikutuksissa. Uusien asuinalueiden kaavoittamisessa tulisikin ottaa ohjenuoraksi MAL-sopimuksissa tavoitteeksi asetettu kohtuuhintaisen asumisen määrä, esim. Helsingissä 20 %, ja määritellä sen mukaisesti tuetun asumisen rakennuspaikat jo aivan kaavaprosessin alkuvaiheessa. Näin voitaisiin minimoida kaavasta aiheutuvat lisäkustannukset ja toisaalta varmistaa, että tuetun ja vapaarahoitteisen asumisen vuoropuhelusta tulisi luontevaa. Huolellisesti osaksi kokonaisuutta suunniteltuna tuetuista hankkeista ei muodostuisi ”silmätikkuja” vähäeleisemmästä ilmeestä huolimatta. Oleellista olisi pyrkiä kohdistamaan niihin vapaarahoitteista vähemmän yksityiskohtaista säätelyä.

Maapohja
Pohjarakentaminen on pääosin aina kallista, koska parhaat paikat on jo rakennettu. Pahimmillaan voi erilaisista pohjarakentamisen olosuhteista ja määräyksistä aiheutua rakennushankkeelle jopa usean sadan euron kustannukset asuntoneliötä kohti. Niinpä kaavoituksen tulisi ottaa vahvemmin huomioon millaiselle maaperälle kohtuuhintaista tuotantoa osoitetaan. Maaperäkarttoihin perehtymällä voitaisiin etsiä alueellisesti parhaat ja edullisimmat olosuhteet silloin, mikäli sellaisia on olemassa. Liian usein parhaiten rakennettava osuus on varattu puistolle. Luonnonolosuhteista tulevat kustannukset, kuten louhinnan määrä tai paaluttamisen tarve, tulisi aina minimoida.

Pysäköintiratkaisut
Toinen kallis kustannuserä on rakenteellinen pysäköintiratkaisu, joka kalleimmillaan voi maksaa jopa 80 000 euroa autopaikkaa kohden. On jokseenkin selvää, ettei tuettu asuminen ollakseen aidosti kohtuuhintaista, voi kestää tällaisia kustannuksia. Kaiken lisäksi ARA-toimijoiden oman viestin mukaan autopaikoille ei yleensä ole juuri kysyntää, ja lisäksi autottomien asukkaiden määrä on tuetussa asumisessa muutenkin suhteellisesti suurin. Olisi syytä huomioida kaavoituksessa ARA-kohteet nykyistä reilummilla lievennyksillä, sekä mieluusti laajentaa markkinaehtoisen pysäköintimallin käyttöä koskemaan kaikkialla myös niitä.

Rakennuksen massoittelu
Massoittelu on avainasemassa kohtuuhintaisuuden toteutumisessa. Rakennuksen runkosyvyys, julkisivun aukotus, sisäänvedot, ulokkeet ja parvekeratkaisut voivat yhteisvaikutuksena lisätä rakennuskustannuksia sadoilla euroilla asuntoneliölle. Huoneistoalan suhde bruttoalaan ja kerrosalaan sekä porrassyöttötehokkuus tulisi ottaa kaavoituksessa huomioon ja pyrkiä välttämään tehottomia ratkaisuja. Samalla tulisi rajata kortteleissa varsinainen rakennusalue väljemmin, mikä voisi mahdollistaa helpommin erilaiset kustannustehokkaat ja innovatiiviset modulaariset rakennejärjestelmät, sekä myös vaihtoehtoisten runkomateriaalien käytön.

Syvärunkoinen talo on pääsääntöisesti tehokkaampi kuin kaavoittajien suosima hoikka puikko. Varsinkaan osana umpikorttelia ei rakennuksen runkosyvyys edes hahmotu katukuvassa, joten ”hoikille massoille” ei ole käytännön perusteita. Toisaalta, miksi vaaditaan kadun tasolta täysin näkymätön, kahdeksannessa kerroksessa sijaitseva ”keventävä” kattoterassimainen sisäänveto, kun samalla aiheutetaan valtava lisäkustannus ja takuulla myöhemmin vuotava rakenne?

Liiketilat
Tuettuihin asuintaloihin sijoittuvien liiketilojen aiheuttama ongelma puolestaan on, ettei niitä voida sisällyttää osaksi ARAn rahoitusta, vaan rakennuttaja joutuu hankkimaan niille ulkopuolisen rahoituksen. Yleishyödylliselle toimijalle se on pääomien ja vakuusarvojen puutteen vuoksi usein tavattoman vaikeaa. Vajaakäytöllä olevat liiketilat kurjistavat pahimmillaan sekä alueen ilmettä että omistajayhtiöiden taloustilannetta siten, että kärsijöinä ovat talon asukkaat ja koko ympäristö.

On sinänsä ymmärrettävää, että liiketiloja halutaan alueille mahdollista myöhempää tarvetta varten tai muuten vain katukuvaa elävöittämään, mutta kaavoittaja ei niitä vaatiessaan joudu miettimään asian liiketaloudellista puolta. Olisikin järkevää, että kuntien omat kehitysyhtiöt ottaisivat jatkossa tuetun asumisen yhteyteen rakennettavat liiketilat hallintaansa ja vastaisivat niiden vuokrauksesta. Näin toimien liiketilojen talous ei rasittaisi asuntoyhtiöitä, mutta samalla käytäntö varmasti toisi niiden kaavoittamiseen talousvastuun mukanaan tuomaa ryhtiä.

Asuinrakentamiseen liittyy Suomessa niin paljon erilaisia ja osin keskenään jopa ristiriitaisia määräyksiä ja tavoitteita, etten soisi asiaa enää enempää mutkistettavan. Lisäksi meillä on ilmastonmuutoksesta huolimatta ja osin myös sen ansioista sen laatuisia erityisvaatimuksia kaikelle rakentamiselle, että rakennusten kestävyys on alati koetuksella, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa myös kustannusten hallintaa. Työmaata kustannustalkoissa siis riittää.

Toivoisin, että tämä vuosi voisi olla hedelmällisen vuoropuhelun aikaa, jolloin rakentamisen ja asumisen hinta nostettaisiin keskiöön aidosti ratkaisukeskeisesti ja hyvässä hengessä. Tarvitsemme yhteistyötä ja sitä ARA haluaa tarjota olemalla osana kokonaisratkaisua. Palataan asiaan kevään aikana!

Tähtitieteellistä eloa asuintaloissa - kallistuen ja kehää kiertäen

Maanantai 23.9.2019 - Timo Tossavainen, yhteysjohtaja, Suomen Kiinteistöliitto

Maanantaina 23.9. on syyspäiväntasaus, joka merkitsee siirtymistä syksyyn ja talven odotukseen. Päivä ja yö ovat tällöin yhtä pitkiä; auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla. Näin kulkee vuodenkierto – vastaavanlaista kiertokulkua on niin ihmisen elossa kodeissa ja asuintaloissa kuin myös kotimaan politiikassa.

Asuminen kallistuu, sen tietävät kaikki. Monilla on tuntuma, että asuintaloissa kierretään kehää liki loputtomasti – yhä uudelleen tulee samat asiat eteen. Tiettyä kiertoa, ympärimenemistä ja yhteen tulemista, on poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä myös havaittavissa. Neljä vuodenaikaa määrittävät meininkiä ja ihmiset omissa asuintaloissaan päivittelevät niiden tuomia muutoksia niin kahvipöydissä kuin sosiaalisessa mediassa.

Poliitikot päättävät paljolti asumismenoista

Syksy on punertuvia lehtiä, pimeneviä iltoja ja lämmintä kaakaota. Suomen poliittisessa elämässä pääministeri Antti Rinteen hallituksen kuherruskuukausi alkaa olla takana ja syksyn alun budjettiriihi aloitti arjen. Yleensä 100 ensimmäistä päivää kukin hallitus nauttii kuherruskuukautta ja tämä tuli juuri täyteen viime vaalien tuloksena punertuneen hallituksen osalta. Lämmin kaakao voi kohta olla tarpeen niin iltojen kuin talousnäkymien synkentyessä.

Rinteen hallituksella on paljon hyviä ja kannatettavia asioita kirjattuna hallitusohjelmaan. Rahojen riittävyys niiden toteuttamiseen on sitten toinen asia. Paljon on pistetty työllisyyden parantumisen ja työllisyysasteen nousun varaan. Talouskehitys ja sen ennakoidut näkymät eivät tue tätä optimismia. Velkaantumisen lisääminen tai verotuksen kiristäminen jäävät jäljelle, mikäli menot meinataan toteuttaa aiotusti. 

Asumismenoihin on valtion ja kuntien päätöksillä merkittävä vaikutus. Taloyhtiöiden hoitomenoista noin puolet on kiinteistöveroja ja ns. kunnallisia maksuja, joita Kiinteistöliitto seuraa vuosittain kunnittaisen Indekstitalo-vertailun avulla. Valtion ja kuntien paineet pahimmillaan johtavat kiihtyvään asumismenojen nousuun, vaikka asuminen haukkaa jo nyt monien ihmisten ja kotitalouksien tuloista leijonan osan.

Asumismenojen kasvu syö ostovoimaa ja on riski kotimaisen kulutuskysynnän kehityksellä. Jos valtio ja kunnat omistamine yhtiöineen vievät varoja yhä enemmän kotitalouksilta, on kaikki se raha pois muusta kotitalouksien kulutuksesta. Tämä ei edistä Suomen taloudellisen kehityksen suotuisaa tulevaisuutta ja hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttamista. Suotavaa on, että valtio ja kunnat päätöksiä tehdessään arvioisivat myös päätöstensä vaikutukset erilaisten kotitalouksia asumismenoihin – se olisi kaikkien etu.

Taloyhtiön vuosikello tikittää

Kiinteistöliiton sivuilla on Taloyhtiön vuosikello, jonka tarkoitus on auttaa hallitusta ja isännöitsijää taloyhtiön toiminnan suunnittelussa. Vuosikello on tarkoitettu ohjeelliseksi malliksi, jota taloyhtiö voi käyttää pohjana suunnitellessaan omaa vuosikelloaan ja tarkistaa mitä kaikkea missäkin kuussa on yleensä esillä ja edessä taloyhtiön elossa.

Vuosikelloon on koottu kuukausittain kirjattuna asioita vuodenkierron mukaisesti. Kannattaa käydä katsomassa ja miettiä miten oman asuintalon arkielossa asiat sujuvat. Vuosikello löytyy  tästä LINKISTÄ

Ajatuksenpoikasia asuntotuotannosta ja -tiedotuksesta

Lauantai 11.5.2019 - Erkki Kuoppamäki

Asuntotuotantoa tarvitaan ja sitä on viimeiset 20 vuotta tehty painotetusti kasvukaupunkien kerrostaloihin pieninä asuntoina. Perinteinen omakoti- ja rivitalorakentaminen on hiipunut. Kohtuuhintaisuudesta puhutaan, mutta kallista tehdään.

Heitän ajatuksenpoikasen ja aloitteen tutkia seuraavaa kombinaatiota tarjonnan monipuolistamiseksi ja linjan reivaamiseksi:

• tiivis/matala kaupunkimainen asumistapa
• pienehköt asunnot kysyntää vastaten
• asunto-osuuskuntamuotoinen omistus ja hallinto
• ohjelmoitu vaiheittainen laatu- ja varustetason nosto
• kohtuuhintaisuus, mutta nimenä esim. starttiasunnot tms.

Tuloksena voisi olla saavutettavissa:

• maankäytön tehokkuus jopa luokkaan 0,4
• lähinnä kaksioita ja kolmioita, mutta plussana oma ”minipiha” (atrium, terassi tms.) maantasossa kerrostalon parveketta parempi (?). Osalla asuntoja laajennusvara
• todellisen omistamisen luoma turvallisuus, sitoutuminen ja huolenpito
• alun riisuttu laatu- ja varustetaso, mutta ilman kohteen tai rakentajan leimautumista, kun selvä ohjelma ja rahoitusmalli tavanomaiseen tasoon on tiedossa (ja osin jopa hartiapankillakin tehtävissä)
• ”uusi” vaihtoehto asuntorakentamiselle sekä pienissä että isoissa kaupungeissa. Ei siis samaa kuin ”townhouse”-formaatti tai entiset rivarit.

Lisäksi sijainti olisi joukkoliikenteeseen tukeutuva, jolloin voidaan tinkiä jotain autopaikkanormista ja ”piilottaa” autot alueelle ja pihoihin ilman kallista pysäköintiä rakenteellisesti. Kenties vielä kohdekunnan toimesta sisäinen pääkatu voidaan tehdä pihakatuna, joka palvelee myös yhteisenä puistona ja leikki/tapahtuma-alueena.

Hanketta ajatellen olisi tärkeää saada mukaan Asuntomessut.

Asuntomessujen syntyhistorian osalta tärkeä aloite tehtiin ja alkunuotit laadittiin Asuntoliiton toimesta.  Asuntomessujen pitkän ja onnistuneen toiminnan aikana perinteisesti on tuotu esille pientalovaltaista asumistapaa. On yhdistetty asumisen kehittämistä (suunnittelukilpailut, tutkimukset) ja asumiseen liittyvää tiedotusta, viestintää ja valistusta. Vuosien varrella on esitelty myös kaupunkimaista asumista. Äskettäin uusi askel messutoiminnassa esiteltiin kokeellisen kaupunkitapahtuman muodossa Helsingin Jätkäsaaressa.

Tietenkin tärkeää on saada mukaan myös ARA resursseineen ja liittymäpintoineen.

Yhteistyössä katsotaan, onko edellä esitetyssä ideaa. Itse mietin, että toteutusmalleja on hyvä kehitellä ja vanhoja uudistaa vastaamaan päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Sekä ihmisten että asuntopolitiikan osalta.

Asumisen tutkimusprofessuuri

Keskiviikko 3.4.2019 - Vesa Ijäs, rakennuttamispäällikkö, TkT, ARA

Asunto-osuuskunta asukkaiden asialla

Perjantai 22.3.2019 - Vesa Ijäs, rakennuttamispäällikkö, ARA

ARA järjestää Asunto-osuuskuntaseminaarin 8.4.2019. Tilaisuuteen voi ilmoittautua TÄSTÄ 

Asunto-osuuskunnat ovat olleet keskustelun ja suuren mielenkiinnon kohteena siitä lähtien, kun ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti asetettiin asiassa selvitysmieheksi.

Valmistuneessa selvityksessä esitettiin ”uutta valtion tukemaa asunto-osuuskuntamallia, joka lisäisi kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa pieni- ja keskituloisille kotitalouksille ja edistäisi ihmisten omatoimista asumisen järjestämistä. Asunto-osuuskunta voisi tuoda vaihtoehdon perinteisille vuokra- ja omistusasumisen malleille. Se sopisi erityisesti sellaisille asukkaille, joille asunto ei ole varsinaisesti sijoitus, vaan tavoitteena on löytää omaan elämäntilanteeseen sopiva asunto. Malli soveltuisi erityisesti lapsiperheiden ja senioreiden asumistarpeisiin, ja siinä olisi keskeistä asukkaiden suuri vaikutusvalta ja asumisen yhteisöllisyys.”

Selvityksen valmistumisen jälkeen ympäristöministeriö lähetti sen laajalle lausuntokierrokselle, joka päättyi 15.9.2017.

Mitä KIRA-ala lausui asunto-osuuskunnista eduskunnalle? 

KIRA-alan suurimpien edunvalvontaorganisaatioiden näkökulmat alan uusiutumista kohtaan tulevat lausunnoissa valitettavalla tavalla esille. Asukaslähtöisen mallin puolestapuhujiakin löytyi riittävästi tahoista, joiden tehtävänä ei ole valvoa jäsentensä moniäänisiä etuja.

RAKLI pitää ”tärkeänä uusien asumisen hallintamuotojen kehittämistä ja näkee, että osuuskuntamalli voisi toimia omistusasumisen vaihtoehtona nykyisen asunto‐osakeyhtiömallin rinnalla. Edellytyksenä mallin toimivuudelle on osuuskuntien suurempi kokoluokka, jolloin se toisi lisäarvoa erityisesti pieniin asunto‐osakeyhtiöihin nähden hallinnon ja elinkaaren näkökulmasta.”

Rakennusteollisuus RT ry ”pitää tärkeänä, että asuntotarjonnan ja kohtuuhintaisen asuntotarjonnan riittävyyteen käytetään kaikki mahdolliset keinot.  Asuntotuotannon tulisi olla monipuolista kattaen omistusasuntotuotannon, vapaarahoitteisen vuokra-asuntotuotannon sekä tuetun tuotannon, joka sisältää vuokra-asuntoja ja ASO-asuntoja. Tässä mielessä uusi sosiaalisen asumisen osuuskuntamalli lisäisi monipuolisuutta ja pidämme esitettyjä tavoitteita hyvinä. Mielestämme asuntotarjonnan riittävyyden kannalta hallintomalli ei ole kuitenkaan ydinkysymys.”

KOVA ry ”ei lähtökohtaisesti pidä perusteltuna, että valtion tuella rahoitettuja vuokra- ja asumisoikeusasuntoja muutettaisiin asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi. Ainostaan väestöltään vähenevillä alueilla olevia, tyhjäksi jääviä tai jääneitä vuokra- tai asumisoikeusasuntoja, joista on poistettu tai poistetaan käyttö- ja luovutusrajoitukset voisi olla perusteltua tarvittaessa muuttaa asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi asunnoiksi. Kokonaan eri kysymys on se, että olisiko tällaisille asunnoille kysyntää väestöltään vähenevillä alueilla.”

Kuntien asuntotoimen kehittämis ry: ”Asunto-osuuskuntamallin valmistelua on hyvä jatkaa tämän erinomaisen ja kattava selvityksen pohjalta. Jatkovalmisteluun tarvitaan mukaan laajempi joukko potentiaalisia toimijoita. Valtion tahtotila todelliseen panostamiseen on myös varmistettava, mikäli tavoitteena on uusi sosiaalisen kohtuuhintaisen asumisen järjestelmä. Asunto-osuuskunta järjestelmän kehittäminen on suuri ja mielenkiintoinen, joskin monia haasteita sisältävä mahdollisuus suomalaisen asumisen monipuolistamiseksi.”

Eduskunta päätti selvityksen ja lausuntokierroksen jälkeen aloittaa lain valmistelun asunto-osuuskuntamallista. Tätä tukemaan ARA valtuutettiin myöntämään avustusta asunto-osuuskuntamallia kehittäviin hankkeisiin.

Osuuskuntamallia kohtaan ovat esittäneet kiinnostusta nyt myös ne tahot, jotka eduskunnalle antamissaan lausunnoissa olivat äänekkäimmin vastustamassa asukkaiden hyväksi tehtävää työtä.

Miten tehdä vähähiilisestä rakentamisesta valtavirtaa?

Perjantai 1.3.2019 - Jukka Helminen, johtaja, Kuntarahoitus

Meillä on jo kaikki tarvittava tieto.

Tiedämme, että rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen kasvihuonepäästöistä ja että puolet maailman raaka-aineesta käytetään rakentamiseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii kaikilta ilmastoon vaikuttavilta toimijoilta nopeita ja radikaalejakin toimintatavan muutoksia.

Tiedämme, että monet energiaa säästävät investoinnit maksavat itse itsensä, jopa melko nopealla aikataululla. Nämä satsaukset parantavat usein myös asumisen koettua laatua.

Tiedämme myös, että asukkaat haluavat asua tavalla, joka on ympäristön kannalta kestävä. 90 prosenttia suomalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana.

Mitä siis vielä tarvitaan, että asuntojen rakentajat ja rakennuttajat kehittävät toimintatapojaan niin, että vähähiilisestä rakentamisesta tulee valtavirtaa? Mitä me rahoittajat voimme tehdä?

Ympäristöministeriö on viime vuosina tehnyt arvokasta työtä ohjatakseen rakentamista vähähiilisemmäksi. Se pyrkii auttamaan kuntia rakennuttamaan kestävämmällä tavalla. Vuoteen 2025 mennessä käyttöön on tulossa hiilibudjetti uusille rakennuksille.

Rahoittajana Kuntarahoitus on ainutlaatuisessa asemassa, koska me keskitymme kuntasektoriin ja valtion tukemaan asuntotuotantoon. Sen takia meillä on muita rahoittajia parempi käsitys siitä, mitä asiakkaidemme toimialalla tapahtuu ja miten voimme heitä auttaa.

Vuonna 2016 Kuntarahoitus toi markkinoille vihreän rahoituksen vauhdittamaan ympäristöinvestointeja. Tarjoamme hankkeiden rahoitukseen marginaaliedun. Vihreiden hankkeiden portfolio on jo aikaa sitten ylittänyt miljardin euron rajan.

Rahoitetuista vihreistä hankkeista lukumääräisesti suurin osa edustaa jo nyt kestävää rakentamista. Kasvulle on silti vielä valtava potentiaali, erityisesti asuntorakentamisen osalta.

Vähähiilinen rakentaminen tarkoittaa lopulta melko suoraviivaisia valintoja. Olemme jo pitkällä, kun valitsemme kestäviä energialähteitä, keskitymme energian- ja vedenkulutuksen vähentämiseen, hyödynnämme kierrätettyjä rakennusmateriaaleja ja huomioimme niiden kierrätettävyyden myös elinkaaren lopussa sekä ohjaamme urakoitsijoita ja asukkaita kestäviin valintoihin.

Rahoituksella voi muuttaa markkinoiden suuntaa. Vihreä rahoitus on jo vaikuttanut rakennusinvestoinneissa tehtäviin valintoihin, mutta haluamme tehdä enemmän. Haastakaa meitä. Meillä kaikilla on riittävästi päätöstenteon tueksi tarvittavaa tietoa, mutta mitä muuta tarvitaan? Miten nopeutamme ja helpotamme siirtymää, jossa vähähiilisyys asuntorakentamisen alalla ei tarkoita enää yksittäisiä edelläkävijähankkeita?

Musta vai valkoinen Joutsen?

Perjantai 15.2.2019 - Teija Ojankoski, toimitusjohtaja, VAV Asunnot Oy

VAV Asunnot Oy rakennuttaa uudet asuintalonsa Pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin ympäristövaatimusten mukaisesti. Rakentamisella on keskeinen sija viisaassa resurssien käytössä. 

Ensimmäinen ja samalla Suomen laajin Joutsenmerkin kriteereitä hyödyntävä asuinkerrostalomme valmistui Vantaan Hakunilaan syyskuussa 2018. Tässä Kaskelantien kohteessa pienennettiin hiilijalanjälkeä energiaratkaisuilla ja materiaalitehokkuudella. Rakennustyömaan jätteiden kierrätys- ja uudelleenkäyttöaste oli yli 70 %. Kohteen suunnittelun ja rakentamisen ohjaamisessa käytetyn Joutsenmerkin kriteerit varmistavat talon ympäristöystävällisyyden koko sen elinkaaren ajan.

Rakennusala ja asuminen ovat isossa roolissa, kun maailmaa yritetään pelastaa. Ympäristöministeriön mukaan rakennettu ympäristö tuottaa 30 % kasvihuonekaasupäästöistä, kuluttaa 40 % primäärienergiasta ja käyttää 50 % raaka-aineista. Jokainen asumis-, rakentamis- ja kiinteistöalalla toimiva on siis paljon vartijana.

Yksinkertaisesti edessämme ovat elämän ja kuoleman kysymykset. Ilmastonmuutos ja elintavoistamme johtuva ympäristön kestokyvyn raju heikkeneminen alkavat näyttää todelta. Merkkejä siitä on ollut näkyvissä pitkään ja tutkijat ovat aiheesta varoitelleet vuosikymmenien ajan, mutta vasta nyt väki eri puolilla maapalloa on saanut konkreettisesti havaita mitä ilmastonmuutos todellisuudessa tarkoittaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä ja mitkä teot ovat oikeita tekoja? Se tiedetään, että käytettävällä energialla ja energiatehokkuudella on suurin merkitys rakennuksen elinkaaressa, jos tarkastellaan vaikka hiilijalanjälkimittaria. Energian merkitys on laaja ja se ulottuu tuotteiden valmistuksesta rakennuksen käyttöön ja se on jo hyvin omaksuttu osaksi rakentamisen ja asumisen arkea.

Energian lisäksi huomio on kiinnitettävä materiaalien kierrätettävyyteen, kestävyyteen ja jatkokäyttöön mutta myös terveellisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen eli pitää vähentää mm. ympäristöä kuormittavia kemikaaleja. Näiden asioiden sisällyttäminen rakentamisen perusrutiiniksi on monimutkaisempaa kuin energiatehokkuusasioiden. Nykyiset määräykset ohjaavat omaan suuntaansa, kriteerit täyttäviä tuotteita ei välttämättä ole saatavilla tai niistä ei ole riittävästi kokemusta, osaamista puuttuu ja rahakin ratkaisee. Silti nykyistä parempaan on pyrittävä.

Mittareita ja apuvälineitä, kuten erilaisia ympäristöluokituksia kehitetään koko ajan toimijoiden avuksi. Tunnetuin lienee hiilijalanjäljen laskenta, joka on oiva apuväline, kun mietitään rakentamisen ja asumisen ratkaisujen ilmastovaikutusta. Tätä laajemmin asioita tarkastelevia luokituksia ovat mm. Joutsenmerkki, Breeam ja Leeds sertifikaatit ja RTS-ympäristötyökalu. Kaikissa malleissa on kehittämistarpeensa, mutta puutteistaan huolimatta luokituksia kannattaa käyttää, jotta voi saada jonkinlaisen käsityksen oman toimintansa kestävyydestä ja suunnasta.

Jokaisen on tehtävä osuutensa, jos ilmastonmuutos halutaan pysäyttää, sillä aika juoksee. Rakentamis- ja kiinteistöalan painoarvo tässä tehtävässä on niin iso, että alan ammattilaisten on toimittava – mieluiten etupainotteisesti ja vapaaehtoisesti. Tällä tuetaan myös sitä, että väistämättömiin muuttuviin määräyksiin voidaan myös itse vaikuttaa ja niihin sopeutuminen on siten helpompaa.

VAV Asunnot Oy on monen muun toimijan tavoin tunnistanut vastuunsa ja lähtenyt mukaan maailman pelastukseen, joten odottelevien on jo helpompi tulla mukaan. Töitä tekemällä nykyinenkin rakennettu maailma on saatu aikaan, joten hyvällä työllä tehdään tulevakin.

Pyhä peltilehmä

Perjantai 1.2.2019 - Sampo Vallius, hankejohtaja, Varte Oy

Se, onko tarjolla maantasopysäköintiä vai rakenteellista parkkia, ratkaisee yleensä sen mitä tuotantolajia tontille kannattaa tehdä, ellei sitten kaava jotain muuta määrää. Yksikään rakentaja tuskin jättää yhtään kiveä kääntämättä, kun tarkoitus on etsiä vähennyksiä autopaikkojen rakentamisvelvoitteeseen. Ja on niitä keksittykin: yhteiskäyttöautoista nimeämättömiin paikkoihin ja muihin erinäisiin keksintöihin, joilla aukottomasti pyritään todistamaan, ettei kaavan vaatimaa paikkamäärää suinkaan tarvitsisi rakentaa.

Mutta toisaalta, pysäköintipaikkoja tarvitaan, koska ihmiset omistavat ja käyttävät autoja. Itsekin asun kehä III:n sisällä, raideyhteyden vieressä, mutta en voisi elämäntilanteestani johtuen mitenkään luopua yksityisautoilustani. Lapset on kuljetettava harrastuksiin ja työasioissa liikuttava myös joukkoliikenteen reittien ulkopuolella. Enpä toisaalta haluaisikaan luopua autosta, koska rakastan autoja! Siitä lähtien, kun ensimmäisen leikkiautoni sain sekä pääsin perheemme sinapinkeltaisen Morris Marinan kyytiin, olen oivaltanut autojen viehätyksen ja antanut suuren osan elämästäni niiden kanssa puuhaamiseen ja niistä nauttimiseen. Enkä minä ole ainoa laatuani, joskin ehkä vähän äärimmäinen silti, myönnetään!

Minulle ja suurelle osalle sukupolveani, auto on kuin Colt vyöllä, joka oli aikanaan villissä lännessä – vapauden ja ennen kaikkea vapaan liikkumisen symboli. Tätä ei Kati Kaavoittaja ymmärrä. Ulkopuolisen maailman nurjamielisyys meitä autoilun ystäviä kohtaan näyttäytyy vaikkapa alituisina lehtiartikkeleina, joissa pahimmillaan täysin pidäkkeettömästi käydään asennesotaa autoilua vastaan. Jäävuoren huippuna mainittakoon taannoinen Hesarin artikkeli, jossa sinänsä paikkansapitävästi kerrottiin 18-20-vuotiaiden nuorten ajokorttien vähenemisestä, mutta kuin vahingossa, siinä siteerattiin tilastoista nimenomaan Suomenlinnassa asuvien nuorten osuutta. Asiat näyttävät siltä, miltä niiden halutaan näyttävän.

Nykyinen kaupunkisuunnittelijoiden suhtautuminen autoiluun, ainakin Helsingin seudulla, on pääsääntöisesti jokseenkin vinoutunut. Auto nähdään kuin paholaisen keksintönä, jonka etenemistä tulee kaikin tavoin suitsia ja vastustaa. Kuitenkin totuus on, ettei ilman omaa autoa suuressa osassa pääkaupunkiseutua pärjää ollenkaan, ainakaan jos on päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia ja heillä harrastuksia tai joutuu kulkemaan poikittaissuuntaan. Aina ei vaan ole mahdollista kulkea keskustan kautta ja joskus on vähän aikataulupaineitakin.

Autoilu ei ennusteista huolimatta vähene, vaan se useimmilla paikkakunnilla tuntuu vain lisääntyvän, mikä näkyy sekä lisääntyneenä ajosuoritteena että ajoneuvojen määrässä. Jo kauan ennustettu autojen väheneminen antaa jostain syystä aina vain odottaa itseään. En osaa uskoa autojen katoamiseen, ellei niitä sitten ehdottomasti jollain vippaskonstilla kielletä. Sähköautoilu vähentää ainakin paikallisesti päästöjä ja itseajavat autot ratkovat turvallisuus- ja pysäköintiongelmia, joten mikä olisi se syy, jolla kaupunkisuunnittelua historiallisesti luultavasti eniten muuttaneesta ilmiöstä, autosta, pitäisi luopua? Mihin siis voi perustua ajatus keskeisimpien ajoväylien muuttamisesta latte-kahviloiden värittämiksi bulevardeiksi, kun kerran ihmiset yhä haluavat ajaa autoillaan?

Pysäköintinormien jonkinlainen pohjakosketus koettiin Vantaan Kivistössä, kun siellä jouduttiin toteamaan, ettei kaavoittajien kokeiluna tarjoaman normin, 1 autopaikka 130 kerrosneliömetriä kohti, kautta enää syntynyt tarpeeksi autopaikkoja alueen käyttäjiä varten. Vantaalaisen asukkaan geenistöön ei sovi kävellä edes kilometriä asemalle. Tästä seurannut haitta on purkautunut pahana mielenä ja hammastenkiristelynä, varsinkin, kun Vantaan pysäköinninvalvonta ei ole jättänyt ansaintasaumaansa hyödyntämättä. Toinen ääripää ovat sitten monessa paikassa tyhjyyttään humisevat, järjettömän hulppeat pysäköintilaitokset, joissa 60.000 euroa maksaneella paikalla makaa opiskelijan ruosteinen Corolla.

Mitä sitten kannattaisi tehdä? Ensiksi tosiasioiden myöntäminen voisi olla viisauden alku. Auto on henkilökohtaisen liikkumisen välineenä ylivoimaisen mukava ja kätevä, eikä sen estäminen edusta muuta kuin ajastaan jälkeenjäänyttä holhoamista. Siitä seurauksena ajoväylien tuhoaminen voisi loppua. Toiseksi pysäköinti pitäisi vapauttaa normeista, ja antaa rakennuttajille mahdollisuus tehdä autopaikkoja kunkin paikan vaatima määrä kerrallaan, siis juuri niin monta, kuin maksavat asiakkaat tietyssä paikassa ovat valmiita kustantamaan.

Pysäköintipaikkojen käyttöasteen reaaliaikainen seuraaminen kohteittain mahdollistaisi modernilla tavalla niiden mitoittamisen tarpeen mukaan. Esimerkiksi voitaisiin aloittaa paikkojen tekeminen aluekohteissa jonkin alustavan mitoituksen mukaan ja justeerata tehtävien paikkojen määrää sitten toteutuneen kysynnän pohjalta niin, ettei yli- tai alimitoitusta lopulta synny, kun viimeiset talot valmistuvat. Tällainen malli antaisi aitoa joustoa rakentamiseen ja rajallisten panosten kohdentamiseen.

Kuntien mahdollisuuksia kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseen vahvistettava

Tiistai 15.1.2019 - Timo Reina, varatoimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto

Asuntopolitiikan soisi nousevan kevään eduskuntavaalien pääteemojen joukkoon. Sillä kun on suora yhteys myös muun muassa ilmastohaasteeseen vastaamiseen, syntyvyyden lisäämiseen ja sosiaaliturvan uudistamistarpeisiin. 

Kunnilla, erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla, on keskeinen vastuu riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa. Tämän perustana on pitkäjänteinen maapolitiikka ja kaavoitustoimivalta.

Siksikin parlamentaarisesti valmisteilla olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa on turvattava kuntien oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa ja toteuttamisen ohjelmoinnissa.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi valtion ja kaupunkiseutujen MAL- sopimuksia on kehittävä vahvemmaksi yhteistyön välineeksi ja valtion on oltava valmis laajentamaan niitä uusille seuduille. Ne ovat osoittautuneet toimivaksi työkaluksi myös riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa.

Seuraavan hallituksen tulee ylipäänsä luoda edellytyksiä kohtuuhintaiselle ja kestävälle asumiselle huomioiden eriytyvät tarpeet eri osissa maata. Tässä kuntien merkitys on ratkaisevan tärkeä.

On selvää, että valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan tulevaisuudessakin. Se on nyt jäänyt lähes pelkästään valtio-omisteisen A-Kruunun ja kuntayhtiöiden kontolle, mikä ei ole pidemmällä aikavälillä sen enempää riittävää kuin tarkoituksenmukaistakaan. ARA-tuotannon tuen ja rajoitusten tasapainoa tulee parantaa, jotta toimijoiden ja tuotannon määrä kasvaisi. Asumistukimenot ovat jo räjähtäneet käsiin eikä pelkkä kysyntätukien varaan laskeminen ole sen enempää taloudellisesti kuin asuntopoliittisestikaan kestävää.

Asuntosuunnittelun lupaus vuodelle 2019

Tiistai 1.1.2019 - Vesa Ijäs

Minkä lupauksen teit vuodelle 2019? Uuden vuoden lupaukset ovat kaikille tuttuja. Lupausten sisältöä on tutkittu ja niiden perusteella analysoitu ja ennakoitu erilaisia muutoksia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Lupaukset kohdistuvat pääasiassa henkilökohtaisten päätösten tekemiseen terveellisemmistä elämäntavoista. Poimin suosituimmista lupauksista tarkastelun kohteeksi seuraavat (Yksi elämä, suomalaisten uudenvuodenlupaukset 2015):

1. Lupaus liikkua ja parantaa omaa kuntoa 28 % (vastauksista)
2. Lupaus muuttaa ruokailutottumuksia 15 %
3. Lupaus huomioida perhe ja ystävät 11 %

Lue lisää »

Suomen Asuntoliitto ry:n nettisivut uudistuvat

Tiistai 11.9.2018 - Hannu Rossilahti