Asuntopolitiikan soisi nousevan kevään eduskuntavaalien pääteemojen joukkoon. Sillä kun on suora yhteys myös muun muassa ilmastohaasteeseen vastaamiseen, syntyvyyden lisäämiseen ja sosiaaliturvan uudistamistarpeisiin. 

Kunnilla, erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla, on keskeinen vastuu riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa. Tämän perustana on pitkäjänteinen maapolitiikka ja kaavoitustoimivalta.

Siksikin parlamentaarisesti valmisteilla olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa on turvattava kuntien oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa ja toteuttamisen ohjelmoinnissa.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi valtion ja kaupunkiseutujen MAL- sopimuksia on kehittävä vahvemmaksi yhteistyön välineeksi ja valtion on oltava valmis laajentamaan niitä uusille seuduille. Ne ovat osoittautuneet toimivaksi työkaluksi myös riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa.

Seuraavan hallituksen tulee ylipäänsä luoda edellytyksiä kohtuuhintaiselle ja kestävälle asumiselle huomioiden eriytyvät tarpeet eri osissa maata. Tässä kuntien merkitys on ratkaisevan tärkeä.

On selvää, että valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan tulevaisuudessakin. Se on nyt jäänyt lähes pelkästään valtio-omisteisen A-Kruunun ja kuntayhtiöiden kontolle, mikä ei ole pidemmällä aikavälillä sen enempää riittävää kuin tarkoituksenmukaistakaan. ARA-tuotannon tuen ja rajoitusten tasapainoa tulee parantaa, jotta toimijoiden ja tuotannon määrä kasvaisi. Asumistukimenot ovat jo räjähtäneet käsiin eikä pelkkä kysyntätukien varaan laskeminen ole sen enempää taloudellisesti kuin asuntopoliittisestikaan kestävää.